A. Le Coqin mallastornin tarina
A. Le Coqin mallastorni, yksi Tarton kaupungin arkkitehtuurisista symboleista, on 34,4 metriä korkea, mahtava tiiliklassismia edustava rakennus.
Johdanto
Tarttolaisen oluenvalmistajan Eduard Anton Justus Schrammin leski Laura Alwine Schramm hankki 1870-luvulla suuren tontin Tähtveren mäeltä ajatuksena siirtää oma olutpanimonsa kauemmaksi keskustasta. Liikemies Robert Friedrich osti Schrammin kiinteistön sekäuhkean kaksikerroksisen villanja rakennutti ensimmäisinä tuotantorakennuksina suuret olutkellarit. Robert Friedrichin kuoleman jälkeen vuonna 1880 perijänä oli hänen veljensä Moritz Friedrich, josta tuli yrityksen yksinomistaja ja joka ryhtyi heti kehittämään olutpanimoa Tähtveressä. Moritz Friedrich oli todella uudistusmielinen ja rakennutti vuonna 1884 Tarton kaupungin ensimmäisen puhelinlinjan Rüütli-kadun olutpanimon ja Tähtveren villan välille. Ajan myötä Moritz Friedrichin päässä kypsyi ajatus perustaa Tähtveren tontille oman aikansa mittakaavassa jättimäinen teollisuusalue, ja uuden tehtaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1893. Koska Moritz Friedrich oli suuri polkupyöräintoilija, hän antoi tehtaalleen nimen Tivoli-polkupyöräseuran mukaan.
Arkkitehti Reinhold Guleke
Uusien tuotantorakennusten rakennussuunnitelmat laati tuon ajan Tarton kuuluisin ja tuotteliain arkkitehti Reinhold Guleke. Guleke syntyi vuonna 1834 Latviassa Salisburgissa, ja hän opiskeli arkkitehdiksi Pariisissa ja Karlsruhessa ja toimi rakennusinsinöörinä New Yorkissa ja Saksassa. Vuosina 1875–1881 hän oli Pärnun kaupunginarkkitehti. Vuonna 1881 hänet kutsuttiin Tarton yliopiston arkkitehdiksi ja rakennustaiteen opettajaksi, ja siinä ammatissa hän toimi 25 vuotta. Guleke jätti huomionarvoisen jäljen Tarton kaupungin arkkitehtuuriin. Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin Tarton yliopistolle lähes 20 rakennusta. Suurin työ oli Tarton kaupungin symboliksi muodostunut A. Le Coqin panimokokonaisuus, joka nousi Tähtveren puiston laidalle vuosina 1893–1898. Panimoalueen rakentaminen tapahtui arkkitehdin henkilökohtaisen valvonnan alaisuudessa. Viimeisenä rakennuksena valmistui vuonna 1898 mallasosasto ja sen mahtava mallastorni.
Rakentaminen
Rakennustöiden aikana poikettiin alustavasta suunnitelmasta: mallastorni suunniteltiin vuonna 1897 neliskulmaiseksi, mutta jostain syystä se lopulta rakennettiin pyöreäksi. Tarina kertoo, että Moritz Friedrichin rouva, joka ajoi kerran Tähtveren kartanolta kaupunkiin päin, ei ollut tyytyväinen neliskulmaiseen mallastorniin. Isäntä oli määrännyt tornin välittömästi purettavaksi ja rakennettavaksi uudelleen rouvan maun mukaisesti. Tarinan todenmukaisuutta sopii epäillä, koska Moritz Friedrichin raha-asioissa ei ollut juurikaan kehumista. Olutpanimoalueen rakennusmateriaaleja valmistettiin Tarton lähellä kahdessa tiilitehtaassa: Ilmatsalussa ja Vanaasemessa (Vorbusessa).
Mallastornin toimintaperiaate
Ensin lämmitettiin kuumaksi tornin kellarissa oleva uuni. Vuosina 1898–1959 uunia lämmitettiin kiinteällä polttoaineella eli polttopuilla ja öljyliuskeella. Vuonna 1959 siirryttiin öljylämmitykseen. Kuivuri toimi välillisellä lämmityksellä eli savukaasut lämmittivät ensin kuumaksi kolmannen kerroksen kuuman ilman tilan ja siellä sijainneet rautaputket ja sen jälkeen kuuma ilma nousi ylös kuivuriin. Työntekijöiden velvollisuutena oli pyyhkiä joka työvuoron aikana savukaasuputkiin kerääntynyt pöly. Työ oli tehtävä erittäin vaikeissa olosuhteissa – jopa 90 asteen kuumuudessa. Savukaasut suuntautuivat seinän takana olevan onkalon läpi piippuun. Mallaskuivurin uunia lämmitettiin kuusi tuntia päivisin ja kuusi tuntia öisin.
Mallasta kuivattaessa vihermallas siirrettiin ensin kuivurin ylimpään eli viidenteen kerrokseen. Vuosina 1898–1959 siirtämiseen käytettiin kuljetusvaunuja ja kärryjä. Myöhemmin aina tornin käytön loppuun saakka vihermallas siirrettiin kuivuriin liukuhihna-, kauha- ja ruuvikuljettimilla. Kun vihermallaserä oli tuotu kuivurin ylimpään kerrokseen, työntekijä levitti sen lapiolla yhtenäiseksi kerrokseksi. Sen jälkeen käynnistettiin mekaaniset sekoittajat ja aloitettiin kuivaus.
Kuivurin mekaaniset sekoittajat liikkuivat ympäri kuivurin seiniin kiinnitettyjä raiteita pitkin ja tekivät yhden kierroksen 45 minuutissa. Maltaan kuivaus tapahtui kahdessa kerroksessa. Ylemmässä kerroksessa mallasta kuivattiin 50 asteen lämmössä, minkä jälkeen avattiin ritilälattia ja puolikuiva mallas kaadettiin alempaan kerrokseen.
Kun maltaat olivat olleet kuivurissa 18 tuntia ja kuivurin alimmassa, eli neljännessä, kerroksessa maltaan kosteuspitoisuus oli laskenut 3–4 %:iin, uunin lämmittäminen ja maltaan kuivattaminen lopetettiin. Työvuoron kaikki neljä työntekijää menivät sen jälkeen lapioimaan puulapioilla kuivurin alimmasta kerroksesta kuivan maltaan pois. Se merkitsi puolen tunnin työskentelyä 70 asteen lämmössä. Työ kuivurissa ja koko mallasosastolla oli käynnissä vuorokauden ympäri ja 11 kuukautta peräkkäin. Sen jälkeen oli määrätty yksi kuukausi teknisiä huoltotoimenpiteitä ja korjauksia varten. Tällä tavoin mallastornimme toimi 100 vuotta.
Mallastus
Ohran mallastusprosessi pysyi tehtaassa muuttumattomana yli 100 vuoden ajan: jyvän koon mukaan lajiteltu vilja pestiin ja pumpattiin sen jälkeen liotussäiliöön, jotta jyvien kosteuspitoisuus nousisi. Liotus valmisti ohran idätystä varten. Kahden liotuspäivän jälkeen jyvät pumpattiin mallastusrumpuihin.
Vuonna 1898 Saksasta tuoduissa mallastusrummuissa tapahtui ohran itämisvaihe, luonnollisesti tarkan valvonnan alaisuudessa. Aina kuuden tunnin välein rumpua käännettiin ja samalla säädettiin rumpujen lämpötilaa kosteutettua ilmaa lisäämällä. Itämisvaihe kesti seitsemän päivää, ja tuloksena oli idätettyä ohraa eli vihermallasta, jota kuivattiin sen jälkeen lähes kokonainen vuorokausi mallastornin kahdessa kerroksessa olevilla ritilöillä: ensin yläkerroksessa 50 asteen lämmössä ja sen jälkeen alakerroksessa 80 asteen lämmössä. Kuivauksen jälkeen jyvien kosteuspitoisuus oli enää muutama prosentti.Mallastusprosessi päättyi puhdistamisvaiheeseen, jonka aikana jyvien idut poistettiin siihen tarkoitetulla työvälineellä. Sen jälkeen mallas puhdistettiin pölystä ja varastoitiin. Kuukauden kuluttua siitä voitiin aloittaa oluen valmistus.